01- Yksin isossa maailmassa

                                                                     ----------------

 Matka Oasis Springsin ja Willow Creekin välillä oli melko pitkä. Olin nukkunut melkein koko matkan ajan ja heräsin siihen, kun taksi kuski herätti minut ja kertoi että olimme perillä. Jos ihmettelette miksi minulla on eri vaatteet, kun lähtiessä se johtuu siitä, että käymään matkan aikana huoltoasemalla, kun vaatteideni päälle kaatui kahvia. Taksi kuski vei vähäiset tavarani sisään ja lähti sitten. Olin jähmettynyt talon eteeni ja tuijotin sitä >>En ihan odottanut tälläistä<< ajattelin hieman pettyneenä. Talo ei ollut iso eikä kauhean kaunis verrattuina viereisiin taloihin.

 >>En ole ennen nähnyt pinkkejä työtasoja...<< ajattelin kun astuin ovesta sisään. Tiesin että talossa oli jo kalusteita valmiiksi niin että pärjään mutta tietokoneen jouduin ostamaan itse.

Kun olin kiertänyt huoneet läpi ja purkanut tavarani istahdin tietokoneen ääreen. Minun olisi saatava töitä, jos haluaisin pärjätä ja ennen kaikkea, jos haluan saavuttaa unelmani kirjailijana. Menin Willow Creekin työnhaku sivuille ja pian sainkin työn kirjailijan apulaisena. >>Hienoa nyt minulla on työ ja vieläpä oikean kirjailijan apulaisena! << ajattelin tyytyväisenä.

 ''Minun kannattaa jo alkaa kirjoittaa ensimmäistä kirjaani'' mutisin itsekseni. Kuulema lastenkirjoista kannatti aloittaa, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Juuri kun aloitin kirjottamaan ovikello soi. >>En odottanut vieraita<< ajattelin kun suljin koneen ja menin avaamaan oven.

 Heti kun avasin oven, mustatukkainen minua muutaman vuoden vanhempi nainen avasi oven. ''Hei tulin perheeni kanssa toivottamaan sinut tervetulleeksi naapurustoon asumme tuossa ihan vieressä'' tuo puhui iloisesti. ''Hei hauska tavata nimeni on Alice Rosewell'' sanoin hymyillen naiselle. ''Mitä onko sinunkin nimesi Alice? Minun nimeni on Alice ja sukunimeni on Spencer-Kim'' Nämä uudet naapurini olivat tuoneet mukanaan jonkinlaisen hedelmäkakun jonka pistin jääkaappiin talteen. ''Tulkaa toki sisään” hihkaisin.

 Pian kaikki neljä simiä olivat pienessä talossani. Alice esitteli minulle muutkin perheenjäsenensä. Hänen perheeseensä kuului hänen miehensä Eric Lewis ja heidän tyttärensä Olivia joka ei päässyt tulemaan. Taloudessa asui myös Alicen isä ja anoppi.

 Tulin erittäin hyvin juttuun Alicen ja Erickin kanssa minusta tuntui, että meistä tulisi vielä hyviä ystäviä keskenämme. ''Olin todella innoissani, kun kuulin että joku muuttaa tälle tontille vihdoin naapuri joka asuu lähellä'' tuo kertoi iloisesti. Kuulema tällä tontilla ei olut asunut ketään vuosiin. Meitä yhdisti Alicen kanssa luovuutemme. Alice kuulema unelmoi olevansa suuri taitelija, kun minä taas halusin tulla huippusuosituksi kirjailijaksi.

 >>Taasko ovikello soi? << ihmettelin ja kun avasin oven. siellä seisoi noin 8-vuotias tyttö. ''Hei miten voin auttaa sinua?'' kysyin hymyillen. ''Mä vaan tulin hakemaan äidin ja isän kotiin nehän tuli tänne vai mitä?'' tuo vastasi minulle. ''Sinä siis olet Olivia. hauska tavata minun nimeni on Alice Rosewell''. ''Sulla on sama nimi, kun äidillä'' tuo sanoi minulle ja nyökkäsin tytölle.

 Pian Alice, Erick ja muut olivat jo lähteneet kotiin. Käynnistin koneeni ja jatkoi kirjoittamista katoin haikeasti ulko-ovelle ja ajattelin >>saisinkohan minäkin joskus olla äiti? <<.

 Olin kirjoittanut vähän aikaa, kun huomasin että vatsani alkoi kurnia, joten päätin pitää pienen tauon. >>Nyt voisin maistaa sitä hedelmäkakkua<< ajattelin. Niinpä otin palasen kakkua ja istuin pöydän ääreen syömään. >>Eipä tämä nyt erityisen hyvää ole mutta ainakaan minun ei tarvitse kokata<< mietin syödessäni.

 Sitten alkoi kurjaosuus, kun yksinelämisen huonot puolet lyötiin päin kasvoja, kaikki piti tehdä itse. Lastenkodissa jokaisella oli tiskivuoronsa mutta täällä minä tekisin aina kaiken itse.

 Päätin kotitöiden jälkeen mennä pienelle lenkille tutustumaan lähiympäristöön ajattelin että se saattaisi viedä yhtäkkisen ikävyyden tunteeni lastenkotia kohtaan pois.

 Löysin läheltä tonttiani pienen lammen, joka oli näköjään kalastus paikka. Päätin istahtaa hetkeksi katselemaan maisemia, lampi nimittäin oli todella kaunis paikka ja siitä olisi varmasti saanut hyviä luontokuvia. >>Ehkä tulen joskus tänne hakemaan inspiraatiota, kun kirjoitan<< mietiskelin. Yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus nyt minä olin oikeasti aikuinen ja vastuussa itsestäni toisin sanoen olin yksin ilman perhettä tässä isossa maailmassa.

 Aurinko alkoi laskea, kun päätin suunata takaisin uuteen pieneen kotiini. Matkan varrella huomasin kiviä, pensaita ja jopa kantoja jossa oli kaiken maailman kerättäviä asioita, josta saattaisin saada jopa muutaman simeleonin. Eihän sammakkojen pyydystäminen ja kivien hakkuu mitään mukavaa työtä ollut mutta jos niistä edes vähän rahaa saisi se olisi sen arvoista.

Kello oli jo jonkun verran, kun saavuin kotiin jalat väsyneinä ja kädet likaisina. Kävin nopeasti suihkussa ja sen jälkeen kääriydyin peiton alle huomenna olisi kuitenkin ensimmäinen työ päiväni, joten oli tärkeää, että saisin mahdollisimman paljon unta

                                                    -----------------------------------

Okei ensiksi minun on sanottava, että toivottavasti joku minun vähäisistä lukioista on edelleen elossa, onko siitä nyt jotain melkein 2-vuotta, kun olen viimeksi jotain kirjoittanut? (kuolen häpeään epäaktiivisuuden kanssani) Minun tekee oikeasti mieli itkeä häpeästä. Kirjoitusvirheisen pelko on se jonka takia en kirjoita paljon mutta ehkä se nyt muuttuu, kun kouluni tarjoaa jokaiselle opiskelijalle uusimmat office palvelut ilmaiseksi (2016 versio) joka tarkoittaa, että tämä paskainen ohjelma nimeltä office vihdoin ilmoittaa minulle minun kirjoitus virheistäni. Niille jotka eksyvät kaikkien näiden aikojen jälkeen takasin tänne ja jaksaa lukea tätä roskaa mitä kirjoitan niin iso _KIITOS_ se merkitsee minulle paljon.

P.S En ole lukenut kenenkään tarinoita tyyliin vuoteen eli aikaan multa ei puutu tekimistä. Btw te joiden kanssa olen ollut ’’yhteistyössä’’ ennenkin jos teillä on uusia tarinoita niin, kertokaa minulle niin käyn katsomassa.

T: Sanju ja Alice ~